Käytännön työ ratkaisee

Perjantai 4.8.2017


Kainuun Sanomat 4.8.2017

Maan hallitus päätti sote- ja maakuntauudistuksen jatkoaskelmerkeistä perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta kesä-heinäkuun taitteessa.  

Maakunta- ja soteuudistus etenee määrätietoisesti, vaikka oppositio väittikin uudistuksen törmänneen seinään. Hallitus päätti jatkaa työtä siten, että uudistus tulee voimaan 1.1.2020 alkaen. Maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018.

Hallitus teki oikeat ja vastuulliset päätökset. Lakiesityksiin tehdään perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset.

Viime vaiheen hankaluudet johtuivat esitetystä valinnanvapausmallista ja aikataulusta. Valinnanvapauslakipakettiin kohdistui varsin suuri asiantuntijakritiikki mm. yhtiöittämisvelvoitteen takia. 

Oleellista on huomata, että perustuslakivaliokunta ei näe estettä sille, että uudistukset rakennetaan 18 maakunnan perustalle. Uudistuksen peruspilarit ovat siis kunnossa.

18 maakuntaa ovat luonnollisia toiminnallisia alueita, joiden pohjalle on hyvää rakentaa tämä uudistus. Valmistelutyön on jatkuttava nyt maakunnissa normaalissa päiväjärjestyksessä. Tätä tulen edellyttämään maakuntahallituksen puheenjohtajana myös Kainuussa. Eli täysillä jatketaan koko ajan.

Kesän aikana olen seurannut ärtyneenä mm. eräiden kokoomusedustajien julkisuuden lausuntoja, joissa uudistuksen toimiva peruspilari, maakunnat, haluttaisiin romuttaa. Tätä näkemystä ovat tukeneet puoluetta lähellä olevat aluetutkijat lausunnoillaan. Heidän mukaansa maakuntien määrää tulisi vielä tarkistaa.

Pidän näitä vastuuttomina kannanottoina.

Maakuntien määrän tarkistus merkitsisi käytännössä sitä, että esimerkiksi Kainuun maakunta haluttaisiin laittaa lahtipenkille. 

Tämä on käsittämätöntä, koska esimerkiksi Kainuu on ollut uudistuksen edelläkävijä. Toinen hyvä esimerkki maakunnallisesta mallista on Etelä-Karjalan Eksote. Niiden kaltaisia malleja on lisäksi valmisteilla useammassakin maakunnassa, kuten Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla. Näissä malleissa on oikeasti integroitu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmät, joissa on annettu merkittävä rooli myös yksityisille toimijoille. 

Kysymys on myös näkökulmasta. Perusterveydenhuollolle, tautien ehkäisylle ja terveyden edistämiselle maakunnat ovat luonteva alue. Toisaalta on erikoispalveluja, joihin tarvitaan laajempaa yhteistoimintaa maakuntien kesken ja yliopistosairaaloiden kanssa.

Valinnanvapauslaki on nyt saatava sellaiseen muotoon, että se tukee uudistuksen päätavoitteita. Uudistuksen toimivia osia ei kannata ryhtyä enää hämmentämään. Maakuntien määrä on jo lyöty lukkoon. 

Peruspalvelut on saatava toimimaan ja ihmisten ulottuville kaikkialla Suomessa. 

Nyt kannattaa keskittyä käytännön työhön.